Olen toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija, ja pääsin toteuttamaan viestinnän ja verkostotyön harjoittelua FinFami Kanta-Hämeessä. Kuuden viikon aikana pääsin seuraamaan monipuolisesti eri verkostojen yhteistyötä sekä suunnittelemaan ja toteuttamaan järjestön viestintää käytännössä. Harjoittelu avasi konkreettisesti sitä, kuinka paljon näkymätöntä työtä järjestöjen arjessa tehdään, ja kuinka suuri merkitys viestinnällä oikeasti on.
Lähtötasoni viestinnän toteuttamiseen oli melko alkutekijöissä, mutta kiinnostusta ja motivaatiota löytyi sitäkin enemmän. Harjoittelun aikana sain pohtia monia ajankohtaisia kehittämiskysymyksiä ja kokeilla käytännössä erilaisia ratkaisuja. Samalla huomasin, ettei järjestötyössä tarvitse olla valmis osaaja heti alussa, tärkeintä on halu oppia ja uskallus tarttua toimeen.
Vapaaehtoiset viestinnän voimavarana
Yksi harjoitteluni isoimmista kokonaisuuksista liittyi siihen, miten viestintätehtäviä voisi muokata vapaaehtoisille sopivaksi. Monissa järjestöissä resurssit ovat rajalliset, ja vapaaehtoiset ovat toiminnan kannalta korvaamaton voimavara. Uskon myös, että tulevaisuudessa vapaaehtoisten merkitys korostuu entisestään, kun järjestökenttä joutuu tekemään yhä enemmän vähemmällä.
Vapaaehtoistoiminta on muuttunut paljon vuosien aikana. Moni haluaa osallistua, mutta pitkäaikainen sitoutuminen voi tuntua haastavalta työn, opintojen ja muun arjen keskellä. Yhä useampi, itseni mukaan lukien, haluaisi tehdä vapaaehtoistyötä joustavasti silloin, kun omaan aikatauluun sopii.
Tästä ajatuksesta lähdimme kehittämään vapaaehtoisille saavutettavampia viestintätehtäviä. Ratkaisuksi löytyivät erilaiset pilvipalvelut ja verkkoalustat, joiden avulla tehtäviä voi tehdä omalta kotisohvalta käsin. Samalla osallistumisen kynnys madaltuu huomattavasti. Niille, jotka eivät ole niin kiinnostuneita tietokoneen äärellä työskentelystä, löytyi mieluisaa tekemistä kirjoittamisen ja kuvamateriaalin hankkimisen muodossa.
Pääsin siis tiiviisti toimimaan myös vapaaehtoisten kanssa, ja oli todella ilahduttava huomata, kuinka FinFami Kanta-Hämeen vapaaehtoisissa näkyy vahva sitoutuminen yhteisöön ja halu olla mukana tukemassa tärkeää toimintaa.
Moni osallistuu toimintaan omien elämäntilanteidensa mukaan, mutta yhteinen halu auttaa ja lisätä ymmärrystä mielenterveyden haasteista yhdistää vapaaehtoisia. Harjoittelun aikana oli hienoa huomata, kuinka avoimesti vapaaehtoiset jakoivat ajatuksiaan ja ideoitaan sekä lähtivät mukaan kehittämään viestintää yhdessä. Yhteisöllisyys näkyi erityisesti siinä, että jokaisen panosta pidetään tärkeänä, myös pienillä teoilla on suuri merkitys.
Harjoittelu hyödyttää molempia
Harjoittelu konkretisoi myös omaa näkemystäni opiskelijoiden merkityksestä järjestöille. Parhaimmillaan opiskelijat tuovat mukanaan uusia näkökulmia, tuoreita ajatuksia ja usein myös rohkeutta kokeilla uusia toimintatapoja. Samalla harjoittelu tarjoaa mahdollisuuden oppia työelämästä aidossa ympäristössä, sellaisia asioita ei voi täysin oppia luokkahuoneessa.
Koen, että järjestökentällä opiskelijoista on suuri apu myös resurssien näkökulmasta. Harjoittelija voi tuoda työyhteisöön lisäkäsiä, mutta myös uusia ideoita esimerkiksi viestintään, tapahtumiin tai vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen. Parhaimmillaan harjoittelu hyödyttää sekä opiskelijaa että työyhteisöä.
Erityisesti mieleeni jäi se, kuinka yhdessä tekeminen ja avoin vuorovaikutus voivat vahvistaa yhteisöllisyyttä ja madaltaa osallistumisen kynnystä. Harjoittelun aikana oma käsitykseni verkostoyhteistyön merkityksestä vahvistui myös paljon. Yhteistyö eri toimijoiden välillä tuo järjestöille uusia näkökulmia, osaamista ja mahdollisuuksia tavoittaa ihmisiä laajemmin. Verkostotyö näyttäytyi tärkeänä osana järjestöjen toimintaa erityisesti silloin, kun resursseja on rajallisesti mutta auttamisen tarve ja halu ovat suuret.
Lopulta järjestön tärkein voimavara ovat ihmiset. Toiminta rakentuu työntekijöiden, vapaaehtoisten ja osallistujien kohtaamisista, yhteistyöstä ja halusta tehdä hyvää yhdessä. Juuri ihmiset tekevät järjestöstä yhteisön, jolla on merkitystä.
Tanja Knuutila
yhteisöpedagogiopiskelija, Humak